Hammaslääkäri: “Onko teillä jotain perussairauksia? Entä säännöllisesti lääkkeitä käytössä? “
Potilas: “Ei mitään ihmeempiä”
Ymmärrän, että omasta terveydestä puhuminen voi olla joskus hieman kiusallista. Lisäksi jotkut ajattelevat, että suu ja hampaat ovat jotenkin eristetty muusta kropasta. Asia on kuitenkin aivan päinvastoin. Hampaat, niitä ympäröivät kudokset, ikenet ja luu on vahvasti verisuonitettuja. Sama veri kiertää koko kropassa, joten miten ihmeessä suu voisi olla kokonaisuudesta irrallinen osa?
Hammaslääkärissä tehdään usein toimenpiteitä, ja ongelmat voidaan yleensä välttää ennakoimalla. Jotta hammaslääkäri osaa ottaa hammashoidossa sairauden tai lääkityksen huomioon, siitä on syytä kertoa. Pahimmassa tapauksessa hampaan poiston jälkeen kuoppa jää vuotamaan valtoimenaan verta, hammaskiven bakteerit voivat aiheuttaa infektion tai leukaluuhun alkaa muodostua kuolio. Onneksi nämä ovat harvinaisia tilanteita ja vältettävissä hyvällä valmistautumisella.
Hyvä haastattelu auttaa myös ratkaisemaan ihan tavanomaisia ongelmia. Monet lääkkeet aiheuttavat suun kuivumista ja siten hampaiden reikiintymistä. Itse potilaana haluaisin kuulla mielummin mitä apua voisin saada kuivaan suuhun, kuin “saarnausta” siitä olenko varmasti pessyt hampaani hyvin. Astmalääkkeet voivat väärin otettuna aiheuttaa suuhun sammasta, happamat vitamiiniporeet eroosiota ja jotkin sydänlääkkeet ikenen liikakasvua, vain muutamia mainitakseni. Joskus suusta voi myös löytää ensimmäiset merkit yleissairaudesta, ja huono suunterveys hankaloittaa tai on suorastaan vaarallinen monien perussairauksien, kuten diabeteksen ja sydän-ja verisuonisairauksien, kohdalla.
Nykyisin onneksi myös potilastietojärjestelmät keskustelevat vähän paremmin keskenään, ja suurin osa potilaista täyttää esitietolomakkeen tunnollisesti. Hammaslääkäreitä ei ole huvikseen koulutettu ottamaan yleisterveyttä huomioon ja siksi suosittelen kertomaan myös ihan pienimmänkin lääkityksen ja muutokset terveydentilassa. Ei me niistä hätkähdetä, sen voin luvata!
