Xin Chao. Hyvää päivää. Matkan alussa ihmettelin, että miksi hampaat tuntuivat iltaisin niin likaisilta? Sitten aloin laskemaan päivän sokerisaldoa: kahvi kondensoidulla maidolla ja lisätyllä sokerilla, appelsiinimehu lisätyllä sokerilla, luonnonjugurtti lisätyllä sokerilla ja smoothie lisätyllä sokerilla..
Lisätty sokeri ei ole ollut toive vaan enemmänkin standardi. Sitä laitetaan pyytämättä lähes kaikkiin juomiin ja samoin kaupassa mm. maidot, jugurtit, murot ja myslit ovat automaattisesti sokeroituja. Siksi ensimmäisiä opeteltuja sanoja on ollut “khong duong” eli ei sokeria, jota olen bongannut pakkausten kyljistä. Samoin ravintolassa sokerittomuutta on täytynyt muistaa erikseen pyytää, koska muuten sitä saattaa lorahtaa käsittämättömän paljon esimerkiksi smoothieen. Tykkään kyllä makeasta, mutta denttarille tämä on välillä liikaa.
Lisätyllä sokerilla terästetään muuten yksinkertaista ruokaa ja tuleehan siitä hetkeksi ihan iloinen olo. Paikalliset saattavat nauttia aamupalaksi munakahvin eli kahvin kananmunalla ja sokerilla. Välillä vastaan tulee todella huonossa kunnossa olevia hampaita ja veikkaan, että sokerikulttuurilla on aika iso merkitys.
Toinen iso asia hampaiden terveyden kannalta lienee puhtaan veden saatavuus ja maku. Vesi on paras janojuoma, mutta täällä juodaan useimmiten sokeroitua teetä ja kahvia. Kaupoissa ja kioskeissa on myös tarjolla mielettömät valikoimat makeita limsoja, teejuomia ja mehuja.
Itsellä on ainakin tullut pahat sokeriöverit täällä. Makeaa ei tee mieli yhtään, koska sitä ei tunnu pääsevän pakoon. Sen sijaan keitetyt vihannekset, kuten vanha kunnon porkkana ja kukkakaali ovat kuin raikas kevään tuulahdus kaiken makeuden keskellä. Yleisesti ottaen onneksi vietnamilainen keittiö on yksinkertaisuudessaan ja tuoreudessaan erinomainen, mutta välillä juomakulttuuri ja hammaslangan todistusaineisto saavat denttarinkin hampaat vihlomaan.
Không có đường xin vui lòng
