Mitä on kalvo-oikominen? Ja muita usein kysyttyjä kysymyksiä.
Kalvo-oikomisessa käytetään yksilöllisesti valmistettuja läpinäkyviä, muovisia kalvoja, jotka asetetaan hampaiden päälle. Hoidon edetessä seuraava kalvopari on ikään kuin edellistä kireämpi, jolloin ne työntävät ja kiertävät hampaita hiljalleen haluttuun asentoon.
Kalvoja vaihdetaan itse kotona noin 7-10 päivän välein ja kontrollikäyntejä on keskimäärin viiden viikon välein. Tällä hetkellä yleisin käytetty systeemi on yhdysvaltaisen Align Technologyn Invisalign-kalvot. Tärkeä osa kalvo-oikomishoitoa on lopputuloksen ylläpito eli retentio.
Kalvo-oikomishoitoja tekevät sekä oikomishoidon erikoishammaslääkärit että aiheeseen perehtyneet yleishammaslääkärit.
Mikä on fysiologinen periaate oikomishoidossa?
Hampaiden siirtymistä sekä perinteisen että kalvo-oikomishoidon aikana säätelee Wolffin lain mukainen periaate, joka liittyy luun muokkautumiseen paineen ja rasituksen alaisena. Kun hampaita altistetaan pitkäaikaiselle paineelle ja siirtymiselle, luu ympärillä reagoi sopeutumalla uuteen tilanteeseen. Tämä prosessi tapahtuu kahdella pääasiallisella tavalla:
- Resorptio: Alueet, joilla paine kohdistuu hampaisiin, aiheutuu luun resorptiota eli luukudoksen hajoamista. Tämä mahdollistaa hampaan liikkumisen paineen suuntaa kohti.
- Depositio: Uutta luuta muodostuu alueilla, joilla ei ole painetta. Näin hammas löytää hiljalleen uuden sijainnin leukaluussa.
Mitä eroa kalvoilla on perinteisiin hammasrautoihin verrattuna?
Perinteinen ja kalvo-oikomishoito ovat molemmat tehokkaita tapoja hampaiden oikomiseen, mutta kumpi niistä on parempi, riippuu yksilöllisistä tarpeista ja mieltymyksistä.
Moneen hankalaan purentavirheeseen perinteinen menetelmä erikoishammaslääkärin tekemänä on pätevin ratkaisu, mutta mikäli toiveena on tavanomaisten esteettisten ongelmien korjaaminen, niin kalvo-oikomishoitoa pidetään helpompana, nopeampana ja edullisenpana tapana suoristaa hampaat.
Kalvo-oikomishoidon hyvinä puolina pidetään myös sitä, etteivät ulkopuoliset juurikaan huomaa kalvoja, ne voidaan ottaa välillä pois suusta ja kalvojen käyttöä pidetään vähemmän epämukavana.
On kuitenkin hyvä muistaa, että kalvo-oikomisella ei voi muuttaa leukojen luustollisia suhteita tai hyvin suuria hammaskaarten suhteita. Silti yllättävänkin isoja esteettisiä muutoksia on mahdollista saada aikaan.
Mielestäni menetelmän valintaa tärkeämpää on miettiä, että voiko hoidon toteuttaa yleishammaslääkäri vai olisiko hoito tehdä syytä erikoishammaslääkärin toimesta. Tämän vuoksi voi olla järkevää pyytää useampi mielipide.
Jos oikomishoitoon ryhtyy, se kannattaa tehdä kerralla kunnolla, ja toisaalta, joskus myös vähäinen hampaiden liikuttaminen voi riittää potilasta vaivaavan ongelman korjaamiseen.
Mitä on tärkeää tietää kalvojen käytöstä?
- Kalvoja tulee käyttää 22 tuntia vuorokaudessa, ja ne suussa saa juoda vain vettä. Kalvot otetaan pois suusta aina syömisen ja hampaiden pesun ajaksi.
- On tärkeää huolehtia päivittäin, että kalvot istuvat hyvin paikoilleen. Hampaiden kärkiin ei saa jäädä tyhjää tilaa.
- Hammasväleihin on usein tarpeellista tehdä hiontaa (IPR) metallisella hiomanauhalla. Kiillettä hiotaan pois korkeintaan puoli milliä per hammasväli. On hyvä ymmärtää, että kiillettä ei saada takaisin, mutta terveessä suussa tämä ei lisää riskiä esimerkiksi reikiintymiseen. Hionta tehdään vain pakollisiin kohtiin.
- Hampaisiin laitetaan paikka-aineesta tehtyjä kiinnikkeitä (attachments), jotka kontrolloivat hampaiden liikettä. Hoidon lopuksi ne hiotaan pois. Seuraa, että kiinnikkeet pysyvät paikoillaan.
- Kalvojen käytössä voi olla alussa hankaluuksia, mutta niihin tottuu yleensä ensimmäisen viikon aikana.
Mitä riskejä kalvo-oikomishoidossa on?
Oikomishoito voidaan tehdä vain terveeseen suuhun, joten on tärkeää, että ennen hoitoa on tehty vähintään suppea hammastarkastus ja että saatavilla on riittävän tuore iso röntgenkuva. Hampaiden harjauksen ja hammasvälien puhdistuksen täytyy myös sujua moitteettomasti.
Jos hampaita ei puhdista oikein, ientulehdus- ja reikiintymisriski voivat tietysti lisääntyä. Vakavimmat ja harvinaiset haittavaikutukset liittyvät siihen, että esimerkiksi aiempi tapaturmahammas voi mennä kuolioon, jolloin edessä on hampaan juurihoito. Jossain tapauksissa myös ikeniin voi tulla voi tulla lieviä vetäytymiä.
Oikomishoidossa on tärkeää kunnioittaa omia kudoksia, kuten leukaluuta ja ikeniä. Huolellinen suunnittelu ja keskustelu hammaslääkärin kanssa on tärkeässä osassa, jossa odotukset ja todellisuus kohtaavat.
Mikäli sinulla on hankalia puremalihas- tai leukanivelongelmia, tai oikeita isoja purentavirheitä, oikomishoito kannattaa tehdä erikoishammaslääkärin toimesta.
Sattuuko hampaiden oikominen?
Kalvo-oikomishoidossa koettu epämukavuus tai kipu on yksilöllistä. Monet perinteisen oikomishoidon läpikäyneet potilaat ovat sanoneet, että kalvo-oikomisen aikana on vähemmän hampaiden arkuutta.
Yleisimpiä haittoja oikomishoidon aikana ovat syljen erityksen lisääntyminen, puheen epäselvyys ja lievät hiertymät. Hampaita voi hieman aristaa tai ne voivat heilua, ja otepinnat voivat värjäytyä.
Kalvojen käyttö vaatii hieman keskittymistä päivittäisessä elämässä. Kalvojen kanssa ei voi napostella, ne otetaan pois suusta vasta kun ateria on edessä, ja mukana kannattaa yleensä kantaa hammasharjaa ja lankainta, mikäli jokin ruoka tarttuu hankalasti hampaisiin.
Toisaalta yleisesti ottaen suurin osa potilaista tottuu oikein hyvin kalvojen arkiseen käyttöön, eivätkä koe sitä erityisen rasittavana.
Mitä tarkoittaa lopputuloksen ylläpito?
Oikomishoidon aktiivisen vaiheen jälkeen hampaat haluavat ajan kuluessa palata entisille paikoilleen. Siksi jo ennen oikomishoidon aloitusta on tärkeää ymmärtää, että lopputulos vaatii ylläpitoa. Tätä sanotaan retentioksi.
Retention käyttöön kannattaa suhtautua niin, että se jatkuu koko loppuelämän ajan, koska on vaikea ennustaa etukäteen, kenellä palautuminen on voimakasta. Jos lopputulos palautuu, niin oikomalla saatu hyöty menetetään.
Lievä palautuminen on mahdollista retentiolangan huolimatta, sillä purenta ja hampaisto muuttuvat koko elämän ajan.
Lopputuloksen ylläpitoon pääasiallinen tapa on Vivera-yökalvot, joiden käyttö öisin on pakollista vähintään kahden vuoden ajan. Yökalvojen lisäksi usein voidaan valmistaa myös kiinteät Memotain-retentiolangat, jotka tulevat hampaiden taakse tavallisesti kulmahampaasta kulmahampaaseen.
Kumpi on parempi, retentiolanka vai yökalvot?
Aikuisten kalvo-oikomishoitojen jälkeen suositaan useimmiten yökalvoja, sillä ne pitävät molempien kaarten kaikki hampaat oikeilla paikoillaan. Ne myös suojaavat hampaita kulumiselta, mikäli potilaalla on tapana narskuttaa hampaita. Huono puoli kalvoissa on, että niitä pitää muistaa käyttää ja aika ajoin niitä pitää tilata lisää. Hoidon lopuksi yleensä saadaan kolme paria kalvoja.
Monissa tapauksissa kannattaa käyttää ns. tuplaretentiota, eli kalvojen alle jätetään tilaa perinteiselle retentiolangalle. Retentiolanka kiinnitetään hampaiden taakse kulmahampaasta kulmahampaaseen. Sitä ei tarvitse muistaa käyttää, ja se kestää erityisesti alaleuassa hyvin. Retentiolanka, kuten kaikki ihmisten keksinnöt, voivat ajan kanssa hajota, jolloin se vaatii korjaamista.
Paljonko hampaiden oikominen maksaa?
Suppea oikomishoito, jossa ei tarvitse siirtää poskihampaita, maksaa allekirjoittaneen tekemänä 3900 euroa. Tämän päälle tulee kuitenkin noin 1000 euroa verran muita kuluja, jotka sisältävät mm. tarvittavan retention, mahdolliset röntgenkuvat ja suppean tarkastuksen.
Hoidon kestosta riippuen palvelumaksuihin ja toimituskuluihin kuluu noin 200 euroa. Näin kokonaishinta nousee 5100 euroon. Mikäli ensimmäisiä poskihampaita tarvitsee siirtää, tulee hoitoon vielä +800 euroa lisää. Hinta ei sisällä perushoitoa, muita isoja esteettisiä paikkauksia tai esimerkiksi laservalkaisua.
Mikäli sinulla tulee mitä tahansa kysyttävää, voit lähettää minulle sähköpostia salli.salminen@gmail.com
