Onnistumisen tunteen multihuipentuma

Siis ihan älyttömät fiilikset ollut viimeisen vuorokauden! En voi uskoa että mun unelmat alkaa vihdoin tällä saralla toteutua. Näin hienoa onnistumisen tunnetta en ole vielä koskaan kokenut. Kyllä vaan omalla työllä tavoitetut saavutukset maistuvat kaikkein makeimmalle. Varsinkin kun tämä tuli keskelle kaikkein isointa epätoivoa ja mun lähtötilanne oli aika surkea. Mutta tässä ollaan! Syksyllä aukeavat Helsingin yliopiston ovet.

Pienen palan haluan jakaa eilisen fiiliksiä. Mun kello herätti perjantaiaamuna seitsemältä töihin ja huonosti nukutun yön jälkeen avasin heti koneen. Olin jo miettinyt, että mitä sanon esimiehelleni “Voisinko tulla vasta lounaan jälkeen töihin, olen niin poissa tolaltani kun sain juuri tietää että en päässytkään kouluun.” Avasin koneen, menin katsomaan valinnan tulokset ja pillahdin hervottomaan itkuun, siellä tosiaan luki hyväksytty. Ihan uskomaton tunne! Kaikki mun työnteko palkittiin, asia mistä olin vain nähnyt unta oli totta. Sitten tajusin että töihin varmaan pitää sitten mennä, kävin pikaisesti suihkussa ja lähdin kiireellä töihin. Mä olin niin iloinen, että ostin matkalta itselleni viinerin kahvin kanssa ja annoin jopa katusoittajalle rahaa! Hahah!

Päivän mittaan alkoi ymmärrys hiipiä mieleen. Facebookkiin ja blogiin satoi onnitteluita, mun työkaverit oli tosi ihania ja aidosti iloisia, puhelimeen tuli onnitteluviestejä… ja edelleen hakusivuilla luki maagiset sanat. Koulupaikka oli oikeasti mun. Iltapäivällä oli edessä hieno hetki. Kaikki pääsykoerumbassa olleet ja sitä seuranneet tietävät mitä tarkoittaa paksu kirjekuori. Sellainen odotti mua kotona. Katselin sitä hetken niin voittopokaalia konsonaan.

Eikä se ole suotta the kirjekuori. Sisältöön mahtui kaikkea hyväksymisilmoituksesta, opiskelija-asuntohakemuksiin ja järjestömainoksiin. Siinä sitten lueskelin pöydän ääressä paperita ja ihmettelin. Todella ihmettelin. Että nyt oikeasti pääsin. Vielä Helsingin yliopistoon. Eihän tämä ole unta. Ei ole. Vaan ihan totta. Mietin kaikkia rakkaita jotka ovat mua tukeneet. Mietin kaikkia niitä ketkä pitävät mua tyhmänä blondina. Musta tulee oikeasti isona hammaslääkäri. Huikea fiilis.

Mun oli pakko mennä hetkeksi päiväunille ja illalla lähdin tapaamaan Sannaa. Käytiin juhlapäivän kunniaksi syömässä, sain ihania onnittelulahjoja ja nautittiin auringosta. Todettiin että ollaan tultu yhdessä aikamoinen matka ja eletty toisen kanssa täysillä kaikki elämän ylä-ja alamäet. Tähän asti ja pidemmälle. Niimpä voiton iltaa oli mahtavaa viettää seurassa, joka on alusta asti ollut vierellä.

Oli täydellinen päätös täydelliselle päivälle. Oon ollut ihan häkeltynyt miten paljon oon saanut onnitteluja. Ihanaa kun ihmiset osaa olla toisten puolesta niin iloisia! Se vasta onkin rikkautta. Tuntuu niin hyvälle kun moni on muistanut. En stressaa vielä mitään mikä liittyy kämpän metsästykseen, sähkösopimuksiin, osoitteen muutoksiin tai muuttoon, koska siihen on vielä kaksi kuukautta aikaa. Toki asuntoa aletaan hakea, mutta aion nauttia ensin ihan täysillä tästä tulevasta kesästä! Kokonaiset kaksi kuukautta kuitenkin vielä aikaa ja aion ottaa siitä kaiken irti.