Menu & Search
Miten hammaslääkäriksi opiskellaan?

Miten hammaslääkäriksi opiskellaan?

Minulta kysytään useasti, että miten hammaslääkäriksi oikein opiskellaan? Teemmekö operaatioita toisillemme vai nukeille, ja koska pääsemme kajoamaan ihan oikean ihmisen suuhun? Asiasta tietämättömille hauska vertauskuva on verrata hammaslääkäriksi opiskelua vaikka kampaajaksi opiskeluun.

Teoria: Tähän tietysti kaikki perustuu. Ei riitä, että tietää miten jokin asia tehdään, vaan pitää tietää, miksi niin tehdään. Koska suukin on osa ihmistä, niin mekin pänttäsimme ihmiskehon ihmeellisyyksiä ensimmäiset kaksi vuotta yhdessä lääkäriopiskelijoiden kanssa.

Nukke: Seuraavaksi kuivaharjoitellaan. Koska alaan liittyy kovasti käsillä tekeminen, pitää myös sitä alkaa harjoittamaan. Meillä se alkoi vasta kolmantena vuotena, mutta nykyään taidetaan jo toisen vuoden lopussa päästä hommiin. Käytännöntyötä harjoitellaan luokassa, jossa jokaisella oma “hammaslääkärilaite” ja fantom-pää eli nuken pää. Tuttavammin Kalle. Niillä suut ammottavat kiltisti auki, eikä sylkeä tai kieltä ole häiritsemässä. Kampaajien harjoituspäätkin taitavat olla kärsivällisiä asiakkaita?

Harjoittelemme mahdollisimmat monia asioita ensin taitopajassa: ientaskujen mittausta, poran käyttöä, paikkamateriaalien käyttöä, hampaiden poistoa, tikkien ompelua..  Taitopajasta ei pääse “ihmisten kimppuun”, ennenkuin opettajat katsovat, että kädentaidot ovat riittävät. Oikeilla ihmisillä “harjoittelua” kuitenkin tarvitaan, sillä oikeaa tilannetta ei pystytä tietenkään simuloimaan.

Kaverin hoito: Harjoittelemme toisillemme sellaiset toimenpiteet, joista turhaan tehtynä ei ole haittaa. Tuskin kampaajatkaan harjoittelevat toistensa kuontaloon permanentin tekoa? Käytännössä näitä kaverille tehtäviä toimenpiteitä onkin aika vähän, mutta kauhun väristyksiä kuuntelijoille aiheuttaa yleensä puudutustarina. Eli harjoittelimme puudutusta vain suoraan toisiimme! Hahah. Silloin tuli kuunneltua luennolla harvinaisen tarkasti ja samalla toivoi, että kaveri on kuunnellut myös.

Silloin oli myös kirurgi pitämässä lähestulkoon kädestä kiinni, samoin opettaja ekoilla kerroilla “oikean potilaan kanssa”. Harva se päivä myös puhelimen taskulamppu syttyy, kun pyydetään kaveria vähän vilkaisemaan. Kampaajatkin taitavat aika paljon hyödyntää kaverin osaamista tai vähintään oma tukkatyyli vaihtuu harva se viikko?

Oikeat ihmiset: Tai potilaat. Meillä opetusklinikalla käy potilaita, koska he tarvitsevat hoitoa ja heille sopii se, että kandit hoitavat. Olemme kuitenkin kliinisten opettajiemme “vastuulla” ja kaikkiin toimenpiteisiin pitää hyväksyttää aloituslupa, välivaiheet ja lopputulos. Yhteistä tässä  kampaamokoulun kanssa on se, että potilaat tai asiakkaat tietävät olevansa opiskelijoiden käsissä, saavat toimenpiteet puoleen hintaan ja ovat varautuneet siihen, että istumalihaksia mahdollisesti (aina) koetellaan. Tarvittaessa yhden asian hoitoon saa kuitenkin useamman ammattitaitoisen opettajan näkemyksen ja ihminen “harjoituskappaleena”  on opiskelijalle mielettömän tärkeä. Ei kukaan halua tärvellä muiden hiuksia tai suuta.

Oppiminen ja sosiaaliset taidot: Molemmat alat vaativat jatkuvaa kouluttautumista, oman kädenjäljen arviointia ja harvinaisen paljon hyviä sosiaalisia taitoja. Kampaajien pitää lähestulkoon pystyä lukemaan asiakkaidensa ajauksia ja hammaslääkärien sosiaaliset taidot ja empaattisuus kaipaavat monien mielestä petraamista. Lopulta siinä käsien alla ei olekaan enää vain irtopää, vaan oikea ihminen, jolle tehdyt toimenpiteet toivottavasti tuovat enemmän terveyttä, hyötyä ja toivottavasti myös iloa. Tämä kohta on ainakin omalla kohdallani yllättänyt eniten. Onnistumisen tunteet hyvän potilas(/asiakas)suhteen luomisessa ja omalla persoonalla työskentelminen ovat ehdottomasti alan parhaimpia ja kiitollisimpia puolia. Uskoisin, että tähän myös moni kampaaja samaistuu, vaikka vain toisen kohdatessan ihmiset ylensä huutavat “hyi!” tai “apua!” 🙂

20151207_164852

Kiinteän protetiikan taitopajassa, harjoiteltiin hampaan hiomista kruunutusta varten.

20160310_114228

Aurinkolasit, huulirasvaa ja tyyny.. toivottavasti potilas viihtyy? Opiskelijalle potilas on tärkeä ja joskus opettajaakin joutuu odottelemaan. Silloin ei auta olla niska vinossa tai huuli halkeamassa. 

Hetkellisesti tyytyväinen kandi. Mitä tähän lisäämään? Pitkiä päiviä ja jatkuvaa oman mukavuusalueen ylittämistä, eli oppimista.

*Toivottavasti postaus ei loukannut hammaslääkäreitä tai kampaajia* 😀  

6 Comments
Leave a Comment

  1. 5 vuotta ago

    Enpäs ole aiemmin tajunnut verrata meidän koulua kampaajakouluun, mutta vastaisuudessa taidankin käyttää tätä vertauskuvaa jos joku kysyy 😀

    • Salli
      5 vuotta ago

      Hahah 😀 Ihan yhtä luovia ei saada olla, mutta ainakin kädentaidon harjaannuttamisessa löytyy samoja piirteitä!

  2. D
    5 vuotta ago

    Ihanaa, että jaksoit kirjoittaa tällaisen, kiitos! Motivoi omaa haku-urakkaa ja mielellään lukisi kouluun liittyviä juttuja 🙂

    • Salli
      5 vuotta ago

      Kiitos kommentista!! Ajattelin tästä aiheesta kyllä jatkaa ja tehdä mahdollisesti myös jonkinlaisen pääsykoepostauksen vielä. Tsemppiä lukuihin!

  3. Mari
    5 vuotta ago

    Mahtava postaus. Harvemminhan sitä saa tietoa hammaslääkäreiden opiskeluista jos ei ole tuttuja sillä alalla.

    • Salli
      5 vuotta ago

      Oi kiva kuulla!! 🙂 Kirjoittelen kyllä lisää