Menu & Search
Pian ensimmäinen vuosi hammaslääkistä takana

Pian ensimmäinen vuosi hammaslääkistä takana

Pari viikkoa vielä, niin sitten alkaa olla ensimmäinen vuosi koulua takana. Niille ketkä eivät ole aiemmin seuranneet blogia, niin valoitetaan ensin lyhyesti taustaa. Viime syksynä aukesivat siis vihdoin ovet Helsingin Yliopistoon ja pääsin opiskelemaan hammaslääketiedettä. Sinne on tosiaan sama pääsykoe kun yleislääketieteen puolelle ja sanotaanko näin, että sen ollessa muutenkin haastava, niin lukion lyhyellä matikalla, fysiikalla ja kemialla se tuntui vielä enemmän haastavalle!

Välivuosia tulikin vietettyä useampi ja kolmannella hakukerralla laskurutiinin hiominen palkittiin. Oli kieltämättä hieno tunne, kun omalla ahkeruudella tuli tulosta. Mutta myös toisaalta näin jälkiviisaana, olen tosi iloinen niistä kouluvapaista ja työntäytteisistä välivuosista, koska niin kliseelle kuin kuulostaakin niin “kasvoin silloin ihmisenä todella paljon”.

IMG_0961

Mutta niin se aika vaan menee koko ajan nopeammin ja pian on tosiaan ensimmäinen vuosi pulkassa. En oikein tiedä mitä haluaisitte kuulla ekasta vuodesta tai koulusta ylipäätään, mutta voisin ainakin ihan perusjuttuja kerrata. Hammaslääkäriksi valmistuminen kestää siis noin 5,5 vuotta ja lääkäriksi 6 vuotta.

Näistä kaksi ensimmäistä vuotta opetus, tentit ja luennot on muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta kaikille samoja, riippumatta siis siitä oletko yleisellä vai hampaalla. Toisen vuoden jälkeen on kanditentti, jossa testataan koko kahden vuoden aikana opitut asiat ja sitten kolmannella vuodella tiet eroaa ja hampaan puolella aletaan erikoistua meidän omaan alaan. Hammaslääketiede onkin ainoa lääketieteen ala, johon voi ikäänkuin valmistua suoraan.

IMG_0962

No mutta siihen on vielä aikaa, hahah! Paitsi jo se aika menee näin nopeasti vielä seuraavat 4,5 vuotta. Ensimmäinen vuosi on ollut kyllä tosi kiva. Paljon on ollut toki opiskeltavaa, mutta ei ihan niin paljon kun olisi pääsykokeen perusteella voinut pelätä. Lukemiseen voisi käyttää kyllä koko vuorokauden kaikki tunnit, mutta täällä on tosi järkevästi osoitettu että “nämä ovat tärkeimmät asiat” ja kun ne osaa, niin pärjää ihan hienosti. Sanonta siitä, että pääsykoe on vaikein tentti pitää kyllä paikkansa, varsinkin kun siihen on yleensä niin isot paineet verrattuna vaikka kurssien tentteihin.

Meillä on ollut aina kerrallaan yksi kurssi joka on kestänyt noin 3-7 viikkoa. Siihen on ollut yleensä yksi kirja ja yksi aihealue ja sitten pienryhmäopetuksina ja luentoina käydään tärkeimmät asiat läpi. Sivumäärät ovat kyllä aikamoisia, mutta tosiaan tärkeimmät asiat osoitetaan aika suoraan. Tänä vuonna taisi olla kahdeksan kurssia, nimeltään mm. solubiologia ja peruskudokset, biokemian ja farmakologian perusteet, aineenvaihdunta ja sen säätely, molekyylibiologia ja tuki-ja liikuntaelimistö.

IMG_0364

Kivointa on ollut todeta, että olen niin oikealla alalla. Niin hämärälle kun se kuulostaakin. Mitä enemmän saa asioista tietää, niin sitä enemmän niistä kiinnostuu. En toki voi väittää, etteikö lukeminen välillä hajoittaisi ja pahasti, mutta yleisesti ottaen en ole katunut päätöstä hetkeäkään.

Toinen mahtava asia on ihanat opiskelukaverit, joista on pikkuhiljaa tullut paremminkin ystäviä. Muutenkin on saanut todeta, siis kenenkään älyä tai lahjoja vähättelemättä, että ihan tavallisia ja samanhenkisiä ihmisiä täällä on. Eli kaikille pääsykoestresseissä oleville muistutus, että ei tosiaan tarvitse olla mikään yli-ihminen päästäkseen sisälle. Lyhyesti tiivistettynä ensimmäinen vuosi on ollut tosi kiva ja ehdottomasti vaivannäön arvoinen.

Jos jäi jotain kysyttävää liittyen opiskeluun tai pääsykokeeseen, niin saa kysyä!

Vastaan mielelläni kaikkiin 🙂

 

12 Comments
Leave a Comment

  1. 8 vuotta ago

    Ensimmäinen reaktio oli “eiiii hammaslääkärijuttuja”, sillä parantelen tällä hetkellä turpavärkkiäni, ku aamulla revittiin kaks poskihammasta. 😀

    • Salli
      8 vuotta ago

      Hahah voi sua 😀 Mut lupaan että niiden poistoon oli varmasti hyvä syy, mikä on nyt pienen vaivan arvionen 😉

      • 8 vuotta ago

        Njoo, ne oli vinossa poskia kohti, eli mun posket oli aina auki. Ja viisaudenhampaat haluaa kovasti tulla, mut ne ei mahu, ku ne on niiden poskihampaiden päällä eli nähtiin parhaimmaksi poistaa ne hampaat vaivaamasta. Nyt sitte viisurit tulee suoraan tilalle, ainaki toivon niin… 😀 En mielellään mene uudelleen tuohon koettelemukseen.

  2. Hellou
    8 vuotta ago

    Joku jo taisikin tätä pari postausta aikaisemmin kysyä, mutta en löytänyt vastausta joten kysynpä uudelleen 🙂 eli miten käytit viimeisen viikon ennen pääsykoetta, luitko täysillä loppuun asti vai panostitko enemmänkin “henkiseen valmistautumiseen”? Itse olen myös hakemassa nyt hampaalle, ja paineet kasvaa mitä lähemmäs koetta mennään, joten jos sulla olisi jotain hyviä vinkkejä näille vikoille päiville niin mielelläni kuulisin! 🙂
    Ja kiitos vielä mahtavasta blogista!

    • Salli
      8 vuotta ago

      Hmmm… Nyt en kyllä osaa ihan varmaksi sanoa. Taisin viimeisen viikon vain selailla mun valtavaa määrää muistiinpanoja ja lisäksi mulla oli iso kasa laskuja vaihe vaiheelta selitettynä. Panostin kyllä täysillä viimeisen viikonkin, mutta vähän eri tavalla kun aiemmin keväällä. Paria päivää ennen yritin ottaa vain rennosti ja saada unirytmin kohdalleen ym. 🙂

  3. K
    8 vuotta ago

    Olipas kiva postaus – mukava kuulla tälläisiä opiskelukuulumisiakin! Pakko nimittäin myöntää, että näin toista kertaa lääkikseen pyrkivänä oon saanut sun kirjoituksista ja kokemuksista lisää motivaatiota ja uskoa. 🙂

    Muistelisin, että työskentelit välivuosina kesätöissä (ja syksylläkin?) sairaalalla. Saisiko kysyä, mitä hommia käytännössä siis teit jos et mitään terveysalan koulutusta vielä tuolloin omannut? Koetko siitä kokemuksesta olleen hyötyä uravalinnan ja opiskelujen kannalta? 🙂

    • Salli
      8 vuotta ago

      Tsemppiä kovasti pääsykokeeseen! Kyllä sinne aina joku sisään pääsee 🙂

      Tein siis sairaalahuoltajan/laitoshuoltajan töitä. Kesäsijaiseksi pääsi ilman koulutustakin, toki töihin perehdytettiin hyvin ja nopeasti hommat kyllä oppi. Sainkin jatkaa aina syksyisin tehden sairaslomien sijaisuuksia, vuosilomia ym. Pääasiassa työ oli siis osastolla siivoamista, ruokien jakamista, pyykkihuoltoa… Tosi monipuolista ja tietyllä lailla tosi vastuullista. Piti ottaa huomioon potilaat, hygienia ja hommat piti kertakaikkiaan saada tehtyä oman työvuoron aikana. Vastuussa oli että potilaat saivat oikean ruuan oikeaan aikaan ja että tiesi miten toimia sairaalabakteereiden leviämisen estämiseksi siivotessa.

      Näin jälkikäteen ajatellen se työ oli todella antoisaa! Oli ihan mahtavaa päästä tutustumaan eri osastojen, poliklinikkojen ja leikkaussalien arkeen. Sai vähän realistista käsitystä että “tälläisessä ympäristössä tulen isona ehkä työskentelemään” ja että miten se sairaalan arki pyörii ihan logistiikasta lähtien. Se oli kyllä tosi mielenkiintoista ja koen että siitä on mulle tulevaisuudessa hyötyä. Ensinnäkin ympäristö on jollain lailla tuttu ja ainakin itse opin, että sitten kun olen valmistunut, niin aion kyllä aina tervehtiä edes takaisin sitä kesäsijaisuutta tekevää siivojatyttöä! 😀

      Huh, tulipas pitkästi, toivottavasti tuli vastaus kysymyksiisi 🙂

  4. Katerina Alezandra
    8 vuotta ago

    Itse pienenä unelmoin hammaslääkärin urasta. Mutta ei tuo lukuinto,matikka yms muut kyllä riitä 😀

    http://katerinaalezandra.blogspot.fi/

    • Salli
      8 vuotta ago

      Nojoo.. Kyllähän se paljon vaati, mut palkintokin oli ihan kiva 🙂

  5. 8 vuotta ago

    Hei olipa kiva postaus 🙂 Tsemppiä kovasti opiskeluun!

    • Salli
      8 vuotta ago

      Jee, kiitos paljon! 🙂

  6. jenni
    8 vuotta ago

    Sun kokemukset mitä oot kertonu on antanu hirveesti intoa ja motivaatiota!! Haaveilen itsekkin yliopistoon pääsystä, ravitsemustiedettä opiskelemaan ja tällä hetkellä pohjalla on ammattikoulu ja pari vuotta kaupan alan hommia.. Varmasti tulee olemaan hankalaa ja välillä epätoivoistakin mutta oon päättäny että sinne mennään vaikka loppuelämä menis hakiessa! Syksyllä sitte lukion penkille pänttäämään… Mutta motivaatio on kova! Useinhan ainoa joka estää unelmien toteutumista on oma mieli… 🙂 kiitos kivasta blogista ja ihanaa kesää!!