Menu & Search
Neljäs vuosi puolessa välissä

Neljäs vuosi puolessa välissä

Oikein hyvää kevään alkua! Näin jostain syystä unta pääsykokeista ja ajattelin, että voisin tulla tänne kirjoittelemaan pitkästä aikaa opiskelukuulumisia. Nyt on menossa neljäs vuosi hammaslääketieteen opintoja ja voi veljet, tämä on todellakin ollut aika rankka. Olen yleensä aika viilipytty enkä stressaa kovin herkästi asioista. Minua ei haittaa, jos kalenteria ei ole lyöty viikkokaupalla etukäteen lukkoon. Oikeastaan jopa pidän siitä, että tilanteet elävät ja vaihtelua tulee. Siitäkin huolimatta, että nämä “luonteenpiirteet” ovat olleen minun puolellani, niin tämä lukuvuosi on ollut aika rankka!

No miksi? Tänä vuonna meillä alkoi kliininen työ ihan todenteolla: paikkauksia, tarkastuksia, hammaskiven poistoa, hampaiden poistoa, lapsitoimenpiteitä.. myös niitä juurihoitoja! Hammaslääkärin työ on kädentaitojen kerryttämistä yhdistettynä siihen, että “näkee sielunsa silmin, miksi se juurikanava pitää niin montaa kertaa huuhdella”. Eli pointti on siinä, että tietää teoriassa mikä mineraali sieltä liukenee tai mikä bakteeri voi aiheuttaa harmia, mutta osaa myös tehdä toimenpiteen käytännössä.

Opetusklinikallamme olemme hoitaneet omia potilaitamme 2-3 kertaa viikossa sekä tietysti osallistuneet yliopiston puolelta teoriaopetukseen. Mikä tästä on sitten tehnyt niin rankkaa? No, sen lisäksi, että olemme “hammaslääkäreitä” niin olemme hoitaneet myös paljon oheistehtäviä, johon kuuluu potilaille soittaminen, ajanvaraus, siivoaminen, hammashoitajan tehtävät ja muutenkin kaikenlaisen paperityön pyöritys suoritevihon täyttämisestä aina röntgenkuvien analysointiin. Tähän päälle ovat tulleet samaan aikaan pyörivät teoriakurssit ja aamusta iltaan pakollista opetusta vilkkuva lukujärjestys.

Syksyllä oli neljä viikkoa ja neljä tenttiä ja tuntui, että jokaista klinikassa vietettyä tuntia kohden tuli pari tuntia rästihommia tehtäväksi. Piti lausua kuvia, täyttää kaavakkeita ja etsiä nimmareita. Aika moista putkea siis ja joka viikko joku itkeä tirautti pari kyyneltä! Itsekin muutaman kerran olen ollut aika finaalissa päivien jälkeen ja murehtinut potilaiden asioita.

Nyt kuitenkin aletaan olla ehdottomasti “voiton puolella” vaikka kesäkandioikeudet, eli siis se , että päästään vihdoin oman alan töihin kesälomasijaiseksi, niin aiheuttavatkin lievää jännitystä loppua kohden. Oman kehityksen seuraaminen, opettajien palaute ja se, että huomaa pala palalta omien kädentaitojen kehittymisen, ovat kuitenkin tehneet tästä putkesta kuitenkin aika antoisan.

Paikkaustarvikkeiden keräily on “mitä tavaroita puuttuu”-tyyppinen muistipeli

Väliselfie ja päivän klinikka-asuna white on white. 

Että tälläiset kuulumiset, voisin kirjoitella jopa lisää näitä opiskelujuttuja eri aihepiireistä ja myös toiveita ja kysymyksiä saa esittää 🙂

6 Comments
Leave a Comment

  1. nina
    5 vuotta ago

    Hammasjutut on nyt lähellä sydäntä, joten pakko avautua! 🙂 Vaikka saatkin varmaan ihan tarpeeksi kuunnella hammastarinoita 😀 😀 Mulla paikattiin kunnallisella joskus hammas, joka paikkauksen jälkeen jatkoi vihlomista pari vuotta. Väitettiin, että johtuu purennasta ja hiottiin niin penteleen monta kertaa purentaa. Otettiin röntgen ja se oli mukamas ok. NOH, sitten rupesin seurustelemaan poikaystäväni kanssa ja kaupanpäälliseksi tuli appiukko, joka on ylihammaslääkäri ja suu-ja leukakirurgi. Hän katsoi röntgeniä ja näki heti, että pulpiitti ja juurihoitohan siihen jouduttiin tekemään. 🙁 Appiukko on hemmetin taitava duunissaan ja raivoaa jatkuvasti sitä, miten kunnallisella kaikkea yritetään hoitaa hiomalla purentaa. Kuulemma se purennan hiominenkin saisi tapahtua vasta sen jälkeen, kun on otettu kipsivalos hampaista. Tavallaan hauskaa että lähipiirissä on tämmönen guru, joka viisaudenhampaankin poisti kirurgisesti n.10sekunnissa (tikkien laitto mukaanluettuna) 😀

    Olikohan tässä nyt edes mitään pointtia.. noh ehkä se, että jos jollakin on hammas pitkään kipeä, niin pliis avaa se! :’D Ja mieluusti muuten lueskelen näitä opiskelujuttuja vaikka ihan eri alaa opiskelen itse 🙂

    • Salli
      5 vuotta ago

      Hahah aika tarina ja hyvä että lopulta asia selvisi!! 🙂 Pulpiitin ei kyllä pitäisi yksistään näkyä röntgenkuvassa mutta ilmeisesti juurihoito oli tehtävä! Hammastarinoita jaksaa kyllä kuunnella kun nyt tajuaa edes jotain 🙂 Kiitos kommentista!

      • nina
        5 vuotta ago

        Jotain siellä röntgenissä näkyi! 😀 Ainiin, pakko kysyä, millaisessa kunnossa hammaslääkäriopiskelijoiden omat suut on? Jutteletteko oman suun kunnosta? (en nyt osaa muotoilla mun kysymystä järkevästi :’D) ja harjoitteletteko ikinä mitään toisiinne?

        • Salli
          5 vuotta ago

          Kyllä hammaslääkäriopiskelijoiden omat suut taitavat olla ainakin tulevaisuudessa keskivertoa paremmassa kunnossa (pitää elää niinkuin opettaa?) Mutta suurimmalla osalla on kuitenkin paikattu hampaita ja samalla tavalla hammaskiveä kertyy kuin muillekin. Ja harva se päivä joku kaveri katsoo luennolla toisen kaverin suuhun puhelimen lampulla 😀 Tottakai ollaan eri tavalla kiinnostuneita varsinkin, mitä enemmän tietoa kertyy. Monet haluaisivat myös oikoa hampaitaan ja osa onkin siihen prosessiin vielä lähtenyt. Toisillemme ollaan harjoiteltu ihan muutamia toimenpiteitä, ehkä alle kymmenen kertaa kuitenkin? Mm. ainakin purentafysiologinen tutkimus ja puudutus tehtiin “ekaa kertaa” toisillemme, joista jälkimmäinen oli kieltämättä aika jännittävää 😀

  2. Jonna
    5 vuotta ago

    Täytyy nyt kiittää suuresti siun blogista – itsehän luen tällä hetkellä pääsykokeisiin josko joskus denttikseen saakka pääsisi. Tiedossa kyllä että näin alan vaihtajana (insinööriksi opiskelin vielä syksyllä) niin en vielä tänä keväänä ole sisään pääsemässä, mutta yritys on kova. Ala kun kiinnostaa kauheasti ja varsinkin tuo käsillä tekeminen (terveisin lukion käynyt sähköasentaja).

    • Salli
      5 vuotta ago

      Suosittelen kyllä tosi paljon lukemaan pääsykokeisiin! Se, että pääsee oikealle alalle, on kyllä kaiken lukemisen ja yrittämisen arvoinen. Aina joku kuitenkin pääsee 🙂 Tsemppiä lukemiseen!